Niinpä niin...Tänään se sitten tuli taas uusi totuus.Näitä tuntuu putkahtavan nykyään kun sieniä sateella."Tämä on minun talo ja minä päätän mitä täällä tapahtuu"

Lause tuli kun ihmettelin että huomiset isovanhemmat ovatkin tulossa saunomaan eikä vain kylään.Eihän minulle sitä tarvitse ilmoittaa kun en kerran tätä omistakkaan.Minä päätän mitä täällä tapahtuu.Hienoa! En tiennytkään :)

Mikähän mahtaa olla minun rooli tässä talossa.Sivustaseuraajako? Avovaimo? Lasten äiti vai ehkäpä vaan kotiapulainen ilman palkkaa? Olenko vihdoinkin noussut suosta taistelemaan oikeuksieni ja lasteni puolesta?

Meillä on nykyään miehen kanssa monesta asiasta erinlainen näkökanta.Suurin riidanaihe on hänen poikansa, joka siis asuu täällä.Helpotuksekseni hän muutti Toukokuun alusta äitinsä luo asumaan.(Asuu nyt 200 metrin päässä)Kaikki onkin sujunut hyvin viimeiset 2 kuukautta.Nyt riitaa ja kitkaa aiheuttaa se kun hän haluaisi takaisin ja minä en tietenkään halua sitä tänne.Mieluiten ei enää ikinä.Miksikö?

Täällä on mennyt hyvin.ERITTÄIN HYVIN!!! Lapset ja kissa ovat rauhoittuneet ja päivärytmi saatu luotua uudelleen.Kaikki sujuu nyt minun mielestä jouhevasti ja hyvin.Minulla on enemmän aikaa itselleni ja omille rästitöille.Mies vaan ei ole tyytyväinen.Miksi? Se pitänee selvittää mikä on pohjimmainen syy olla tyytymätön ja miksi typerät lauseet loukkaamaan minua.Pahinta oli se kun tokaisi exän kanssa olleen helpompaa kun minun kanssa.

Mieheni ei näytä tajuavan että en halua sen poikaa sotkemaan hyvää oloa ja päivärauhaa.Että en halua poikaa yhteisille retkille mukaan.Että haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä sen narsistin kanssa.Lapset ovat levottomia kun se käy täällä.Tyttö näkee painajaisia yöllä ja meno on muutenkin rauhatonta.Kaikki kun pyörii sen ympärillä ja sen pitää olla se huomion keskipiste.

Suurin syy koko välien tulehtumiseen on se kun se luulee tietävänsä miten asioiden kuuluu olla (sillai kun ne olivat kun exä oli vielä yhdessä) ja mies vielä tukee olemalla hiljaa eikä korjaa väärää ymmärrystä ettei vaan pahoita poikansa mieltä.Minulle tulee olo etten tunne koko miestä.Mitä mieltä hän oikeasti on?Onko hiljaa myös toisinpäin ettei minulle tule paha mieli? Mihin tämmöinen voi oikeasti johtaa?

 

Miten tuon 3-vuotiaan saisi tajuamaan ettei se saa itse touhuta aikuisten juttuja.Pitäis kysyä lupa tekemisiinsä.

Kaikki tuolit on viety pois(mitä on pystynyt).Piilotetut se löytää ja hakee esiin.Sitten touhut alkaa.

Tarvitsen keittiöjakkaraa päivittäin ja siksi se on usein "piilossa" jossakin mistä saan sen haettua helposti.Niin myös saa lapsenikin sen raahattua vaikeastakin paikasta esiin.Siksi "piilotan" sen eri paikkaan.Hän kyllä löytää piilot.

Tänään ei ehtinyt paljon vahinkoa tulla kun ajoissa huomasin,mutta lääkkeitä oli kaivettu esiin.Tarkoitus sillä oli ottaa kaapin ylähyllyltä karkkiaskeja joihin ei ollut lupaa.Ei onneksi yllä sinne edes pöydällä seisten,mutta aina piotää yrittää.

Eilen keksi käyttää pyörivää topimistotuolia avukseen.Repi tulostimien paketit auki.Toissapäivänä samaista tuolia käyttäen tyhjenti liimaapuikon pöydälle ja katkaisi sen saksilla kahtia.Liimaa oli jokapaikassa.Näihin hommiin ei mene siltä montaa minuttia.Lista on loputon.Joka päivä jotakin uutta.Eniten suututti 100 kpl postimerkkirullan tyhjennys toimistopöydän kanteen dvd:tä katsellessa.

Leluja on tarjolla paljon joilla leikkiä,mutta ei kiinnosta.Pahanteossa jatkuvasti.

Tämä on uuvuttavaa.Olen joutunut tyhjentämään yöpöydänlaatikot kun tavarat löytyivät kerran nukkumaanmennessä sen sängystä.Laatikot ovat raskaat ja itsekkin vaikea saada auki.Makuuhuoneessa ei voi olla muuta kun sängyt ja petivaatteet,kun muuten menee koko touhu sillä leikkimiseksi ja ei nuku vaikka mitä tekisi.Nyt tilanne on saatu siellä rauhoitettua nukkumista varten ja nukkuu yönsä hyvin ja nukahtaa illalla sänkyyn ilman tuhatta eri toimintoa vaativaa juttua ja kymmentä eri kannasänkyyn takaisin juttua rituaaleineen.

Nyt työn alla on kitkeä tyhjennän kaikki kaapit ja kitkeä kerittiössä tapahtunut toiminta pois ilman lupaa ja valvontaa.Tekee voileipiä(veitset,sakset,puukot käytössä),keittää kahvia,silpoo kukat,tyhjentää astianpesukoneen,laittaa pesuaineet sinne,syö keksiä,ottaa hedelmiä silpoo ne muttei syö.Mitään ei syö mutta tekee ja syöttää kissalle joka ei esim.syö hedelmiä.Siksi kissan ateriapaikka siirrettiin vessaan.Nyt ruoka menee roskiin jos hän ei ottamaansa syö.

Vaikka tuolit on viety niin keksii uusia keinoja päästäkseen kaapeille.Käytetty on pöytää(siirtää sen),tyynyjä,syöttötuolia,tikapuina vetolaatikon kahvat,Kaikki käy kunhan vaan pääsee sinne minne haluaa.Kyseessä on hyvin omatoiminen 3 vuotias.Ollut jo yli puoli vuotta.

Minä olen voimaton ja en aina keksi miten estää sitä touhuamasta.Enkä enää jaksa kun kaikki aika menee vahtiessa ja keksiessä miten estää omatoiminen touhuaminen ja sasada se tekemään muuta kuten leikkimään.

Mies ei ymmärrä että aikani kuluu sotkujen siivoamiseen.Kun yhden kohteen siivoat niin seuraava on jo vuorossa kun on ehtinyt sen 5 minuuttia olla yksin touhuamassa.

Nyt lähti vessasta kaikki tavarat korkealle jakkaraa myöten.En yletä niihin itekään joten eiköhän saa olla rauhassa.Tosin käyttää pytynkantta kiipeäkseen lavuaaritasolle ja sieltä kaapeille.Pyttyä en voi miedä pois.Ovea ei saa lukkoon ulkoapäin.Hammastahnatuubit on avattu.Kaikki on avattu.Mitään ei voi olla esillä.Ei yhtään mitään missään.

Tässä ei vielä läheskään kaikki.Jatkan kun saan taas omaa aikaa.Onko kellään kokemusta vastaavasta ja miten itse toiminnan estätte.APUA!

Vihdoinkin sain tämän aikaiseksi.Tästä saattaa tulla alkuun pelkkää vuodatusta.Tarkoitus olisi saada selkeyttä omiin ajatuksiin ja arkeen.Ehkäpä myös vinkkejä teiltä kokeneimmilta kuinka tilanteista pääsee ulos rauhanomaisesti,aikuismaisesti.

Olen nykyään aika tulinen ja pimahdan helposti.Käytökseni on muuttunut rajusti muutamassa vuodessa.Miksi? Siihen haluan löytää vastauksen.

Miten päästä takaisin alkuun ja rauhallisuuteen?Onko kaikki jo pilalla?Voinko korjata virheeni?

Asioita on paljon.Nyt en pysty kirjoittamaan,mutta heti kun saan enemmän aikaa kirjoittamiselle,niin sitten...

Elämäni on kaaosta.Olen kahden pienen lapsen äiti ja teini-ikäisen äitipuoli.Haastetta on ollut paljon ja taas uutta lunta on tullut tupaan.Siitä aloitan ettei se kasva lumivyöryksi ,vaan saan sen jo ensihetkestä sulatettua.

Palaan pian kertomaan asiasta enemmän!

Hankalata tämä aloittaminen.Jospa tämä tästä lähtisi sujumaan....